Turpeen tuotanto vaihe vaiheelta

Turve on ensiluokkainen energiantuotantomenetelmä. Yhdellä turverekallisella, siis 120 kuutiolla turvetta, voi lämmittää omakotitaloa kolmen vuoden ajan. Suomi on maailman suurin turpeen tuottaja perässä seuraavat Irlanti ja Venäjä.

Turvetta jalostetaan soista joko lämmön- tai sähköntuotantoa varten, kasvuturpeeksi sekä myös kompostointiin. Suomen kaikki suot muodostavat vuosittain yhteensä 40 miljoonaa kuutiometriä turvetta, ja sähkötuotantoon käytettään siitä 62,5 % eli 25 miljoonaa kuutiota, ja tuotantosoiden pinta-ala on yhteensä n. 65 000 hehtaaria. Kaikki suot eivät kuitenkaan sovellu turvetuotantoon, Suomen pinta-alasta 30 % on suota, mutta vain 0,5 soista käytetään turpeen tuotantoon.

Jyrsös

An Oldenburg moor steam lokomobile in work. The machine - patented his time in Canada - was used for the construction (1855 - 1893) of Hunter-Ems Canal near Oldenburg for drainage of the marshes. The cut out peat mass is crushed in the machine, mixed with water to form a slurry, and poured through holes in the side arm again. After the drying of the peat, it could be cut for further processing. Wood engraving, published in 1873.

Yleisin ja säiden suosiessa halvin turpeentuotantomenetelmä on jyrsinturvemenetelmä. Ensimmäisessä vaiheessa turve ”jyrsitään” eli saran pinnasta irrotetaan kuivumaan tietyn paksuinen turvekerros, tai ”jyrsös”, yleensä 2-5 cm. Itse jyrsiminen tapahtuu kiinnittämällä jyrsin traktorin perään, jyrsimen leveys on 6,5-9-metriä, eli ei siis puhuta ihan pienestä laitteesta. Jyrsimiä on eri tyyppejä: rumpujyrsimet, veitsijyrsimet ja kiekkojyrsimet. Veitsijyrsimiä on sekä aktiivisia että passiivisia. Passiivinen jyrsijä käyttää viiltäviä veitsiteriä ja aktiivinen jyrsin käyttää pyöriviä teriä. Jyrsityn turpeen kosteus on 70–80% ja kuivatettuna kosteus on noin 40 %.

Kuivatus

Kun jyrsös on kerätty, se kuivataan aurinkoenergian avulla kääntelemällä jyrsöstä kuivattamisen edistämiseksi. Jyrsinmenetelmää käytetään siis kesäisin aurinkoenergian tarpeen vuoksi. Kuivattu jyrsös kerätään traktoriin kiinnitettävällä karheajalla. Yksi karhettu jyrsös on nimeltään satokierros. Karhettu jyrsös kestää myös jokseenkin sadetta kastumatta. Karheeseen kerätään 1-6 satokierrosta, minkä jälkeen se kerätään 30-70 kuution kokoisiin turveperävaunuihin, jotka vedetään traktoreilla varastoaumoihin.

Aumat

Aumat ovat hyvin tiivistettyjä estämään kastumista ja syttymistä. Yhteen aumaan voi mahtua jopa kymmeniä tuhansia kuutiometrejä turvetta, ja usein tuotantoalueella on monta aumaa. Traktori ja sen vetämä perävaunu ajetaan suoraan auman päälle, ja turpeet puretaan helposti aumaan. Joskus turve puretaan myös auman juurelle, josta se pusketaan ylös puskutraktorilla tai rinnekoneella. Auman täytyttyä se peitetään muovilla.

Palaturvemenetelmä

Toinen menetelmä on nimeltään palaturvemenetelmä. Palaturvemenetelmä ei ole niin pahasti sään ehdoilla kuin jyrsinturvemenetelmä. Palatuvemenetelmällä turve irrotetaan palajyrsimellä, joka on kone, joka leikkaa turpeen noin puolen metrin syvyydestä ja muokkaa turpeen tiiviiksi massaksi. Massa purkautuu kentälle mattomaiseksi ainekseksi, jota kutsutaan lainepalaturpeeksi. Palaturpeeseen muodostuu parissa tunnissa vettä hylkivä pinta, ja aineksen kuivuttua lainepalakerros kerätään karheajalla jatkamaan kuivumista. Kasatut karheet kerätään kuormaajaan kiinnitetyllä seulalla perävaunuihin ja viedään aumoihin varastoon.

Eräs uusi kehitetty tuotantomenetelmä, joka on samankaltainen kuin palaturvemenetelmä, on nimeltään biokkiturvemenetelmä, jolla turve pistetään suurikokoisiksi paloiksi ja laitetaan suon pinnalle kuivumaan. Valitettavasti nykyään turpeen tuotanto on kuitenkin vähenemässä päin.

Leave a Reply