Turve maatalouden perinteenä ja nykypäivänä
Turve on ollut vuosikymmenten ajan olennainen osa suomalaista maataloutta. Sen ainutlaatuiset ominaisuudet ovat tehneet siitä arvokkaan resurssin maanparannuksessa ja kasvualustana. Turpeen käyttöön liittyy kuitenkin myös merkittäviä ympäristöhaasteita, erityisesti ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Tässä artikkelissa tarkastelemme turpeen hyötyjä ja haittoja maataloudessa sekä pohdimme, miten voimme siirtyä kohti kestävämpiä vaihtoehtoja.
Miksi turve on niin hyödyllistä kasveille?
Turve on arvostettu materiaali maataloudessa ja puutarhanhoidossa, koska se pystyy parantamaan merkittävästi maaperän rakennetta. Esimerkiksi hiekkaisilla mailla turve auttaa sitomaan kosteutta, mikä on tärkeää kasvien kasvulle ja auttaa niitä selviämään kuivista kausista. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kasvien vedensaanti on tasaisempaa, mikä vähentää kastelun tarvetta ja parantaa sadon laatua. Savimailla turve puolestaan parantaa veden imeytymistä ja tekee maasta kuohkeampaa. Tämä edistää juuriston kehitystä ja ravinteiden ottoa. Britannican mukaan turve ei ole varsinainen lannoite, mutta se tarjoaa merkittäviä etuja maaperän fysikaalisille ominaisuuksille, kuten vedenpidätyskyvylle ja ilmavuudelle.
Maaperän laadun parantuminen
Turve vaikuttaa maaperän laatuun monella tavalla. Se lisää maan huokoisuutta, mikä on tärkeää juurien kasvulle ja hapensaannille. Turpeen orgaaninen aines lisää tätä huokoisuutta, kuten Wikipediassa kerrotaan. Samalla se auttaa maaperää pidättämään vettä, mikä on erityisen hyödyllistä kuivina kausina. Esimerkiksi peruna- ja porkkanaviljelmillä turpeen käyttö voi parantaa sadon määrää ja laatua, koska nämä kasvit hyötyvät tasaisesta kosteudesta ja hyvästä maaperän rakenteesta. Turve tarjoaa myös hitasti vapautuvia ravinteita ja auttaa luomaan optimaalisen pH-tasapainon monille kasveille, jotka viihtyvät happamassa ympäristössä, kuten mustikat ja alppiruusut.
Esimerkkejä turpeen hyödyistä eri kasveille
Monet viljelykasvit hyötyvät turpeen käytöstä. Esimerkiksi salaatti ja selleri menestyvät hyvin turvemailla. Turvepohjaisia kasvualustoja käytetään laajalti myös puutarhaviljelyssä, mikä korostaa sen suotuisia ominaisuuksia kasvien kasvatuksessa. Turve luo ihanteellisen kasvuympäristön juurille: se on kevyttä ja ilmavaa, mikä mahdollistaa juurien helpon tunkeutumisen ja hapen saannin.
Turvemaiden käytön haasteet
Vaikka turpeella on monia hyödyllisiä ominaisuuksia maataloudessa, sen käyttöön liittyy myös vakavia ympäristöhaasteita. Turvemaat ovat valtavia hiilivarastoja. Kun niitä kuivatetaan maatalouskäyttöön, tämä varastoitu hiili vapautuu ilmakehään hiilidioksidina ja muina kasvihuonekaasuina. Tämä kiihdyttää ilmastonmuutosta. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan turvepeltojen päästöjä voidaan vähentää tehokkaasti nostamalla pohjaveden pintaa, mikä korostaa tarvetta etsiä ja ottaa käyttöön kestävämpiä viljelymenetelmiä.
Miten päästöjä voidaan vähentää?
Suomessa maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä noin puolet on peräisin turvemaiden viljelystä. ePressin julkaisun mukaan, tutkijat korostavat, että suurimmat ja nopeimmat päästövähennykset maataloudessa voidaan saavuttaa juuri turvemaiden käytön muutoksilla. Erityisesti tulisi harkita viljelystä luopumista tai ennallistamista pelloilla, jotka eivät ole tuottavia ruuan tai rehun tuotannossa. Suomessa on arviolta 13 000 hehtaaria turvemaapeltoa, jotka eivät ole tuottaneet ruokaa tai rehua viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja lisäksi vajaat 70 000 hehtaaria hylättyjä turvemaapeltoja, jotka edelleen aiheuttavat päästöjä.
Kestävät vaihtoehdot
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja maatalouden kestävyyden parantamiseksi on välttämätöntä etsiä ja ottaa käyttöön vaihtoehtoja turpeelle.
Paludiviljely
Yksi lupaava vaihtoehto on paludi-viljely eli kosteikkoviljely. Wetlands Internationalin mukaan paludi-viljelyssä suot pidetään märkinä, mikä säilyttää turvekerroksen ja minimoi kasvihuonekaasupäästöt. Paludiviljelyssä voidaan viljellä esimerkiksi järviruokoa, josta voidaan valmistaa eristeitä ja muita rakennusmateriaaleja. Tämä tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulle ja samalla edistää ilmastonmuutoksen hillintää.
Rahkasammal
Rahkasammalen viljely on toinen lupaava vaihtoehto. Rahkasammal on turpeen pääainesosa, ja sen viljely tarjoaa uusiutuvan ja ympäristöystävällisen vaihtoehdon perinteiselle turpeelle. IUCN:n mukaan rahkasammalta voidaan hyödyntää puutarhaviljelyssä, ja sen viljelyllä on potentiaalia toimia hiilinieluna ja edistää luonnon monimuotoisuutta.
Muita vaihtoehtoja
Biopohjaiset kasvualustat
Turpeen rinnalle on kehitetty myös muita vaihtoehtoisia kasvualustoja ja maanparannusaineita. Näitä ovat esimerkiksi biokompostit, puukuitu, kookoskuitu ja sahanpuru. Nämä materiaalit ovat uusiutuvia ja vähentävät riippuvuutta turpeesta.
Perinteiset maanparannuskeinot
Lisäksi viljelijät voivat parantaa maan kasvukuntoa perinteisin menetelmin, kuten lisäämällä orgaanista ainesta (esimerkiksi kompostia) ja käyttämällä viherlannoitusta. Nämä menetelmät parantavat maan rakennetta, lisäävät sen kykyä pidättää vettä ja ravinteita sekä edistävät maaperän mikrobitoimintaa.
Turpeen tulevaisuus maataloudessa
Turpeen hyödyt kasvien kasvulle ja maaperän parantamiselle ovat kiistattomia, mutta sen käyttöön liittyvät ympäristöhaasteet on otettava vakavasti. Tulevaisuudessa on tärkeää löytää tasapaino turpeen perinteisen käytön ja ympäristön kestävyyden välillä. Kuten ePressin julkaisussa todetaan, tutkijat suosittelevat, että EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) Suomen strategiasuunnitelmassa otetaan käyttöön riittäviä kannustimia turvepeltojen viljelystä luopumiseen tai niiden ennallistamiseen tietyillä alueilla. Tämä on tärkeä askel kohti ilmastoystävällisempää maataloutta.
Käytännön toimet viljelijöille
Viljelijöille tarvitaan neuvontaa, koulutusta ja taloudellisia tukitoimia, jotta he voivat siirtyä kestävämpiin viljelymenetelmiin. Esimerkiksi turvepeltojen pohjaveden pinnan nostaminen vaatii usein investointeja ja uudenlaista osaamista. Tukijärjestelmien tulisi kannustaa viljelijöitä siirtymään pois turpeen käytöstä ja ottamaan käyttöön vaihtoehtoisia viljelymenetelmiä, kuten paludiviljelyä. Myös kuluttajien valinnoilla on merkitystä. Suosimalla kestävästi tuotettuja elintarvikkeita voimme vaikuttaa siihen, millaisia viljelymenetelmiä käytetään.
